Lukupiiriläiset keskustelemassa Tiedon tyttäristä.
Marjo T. Nurminen on kirjoittanut 10 vuoden ajan tätä upeaa teosta, jossa kerrotaan laajasti jokaisesta kirjaan valitusta naisesta ja miten heistä on löytynyt tietoa. Kirjan naisia yhdistää älyllinen uteliaisuus!
Antiikin oppineita naisista esittelen Faros Hatsepsutin:
Farao
Hatsepsut 1518- 1458 eKr muinaisessa Egyptissä. Hän pidetään
historian ensimmäisenä suurnaisena, jonka onnistui käyttää valtaansa sekä
itsensä että maansa hyväksi.
Äiti oli kuningatar Ahmotse ja isä farao Tuthmonsis 1.,
joka oli voimakas hallitsija. Hänen aikakaudella alkoi 500 vuotta kestänyt
kukoistuskausi, jota on kutsuttu kultakaudeksi ja imperiumin ajaksi. Nimi
Hatsepsut, jonka äiti hänelle antoi, tarkoittaa ylevistä, jaloista naisista etummaisin. Hatsepsut sepitti itsestään
myös legendan, että hän jumala Amonin siittämä ja antoi itselleen
hallitsijanimen Maatkara, joka
tarkoittaa ” Totuus on auringonjumalan
Ka –sielu”.
Hatsepsut naitettiin egyptiläisen tavan mukaan
velipuolensa Tuthmosis 2. kanssa. Heille syntyi tytär Neferure. Farao Tuthmosis
2. oli myös toinen vaimo, joka synnytti pojan. Sairaalloinen farao kuoli pian
poikansa syntymän jälkeen ja hänen ensimmäisestä vaimostaan tuli poikapuolensa
Tuthmosis 3. sijaishallitsija. Hatsepsut osasi käyttää hyväksi tietoa, valtaa
ja uskontoa ja luoda vakaat olot valtakuntaansa. Ensin hän hallitsi
sijaishallitsijana, mutta jo muutamaa vuotta myöhemmin kruunautti itsensä
faraoksi. Hän säilytti valtansa vielä silloinkin, kun hänen velipuolensa
Tuthmonis 3. oli aikuinen.
Egyptiläisillä naisilla oli hyvä yhteiskunnallinen
asema ja monia oikeuksia, kuten omistus- ja perintöoikeus. He saattoivat
miesten tavoin hakea oikeutta lakiteitse, eikä vaimoista tullut miestensä
omaisuutta. Äitiyttä arvostettiin, mutta naiset toimivat myös kodin
ulkopuolella ammateissa esimerkiksi kutojina, leipureina, maanviljelijöitä,
muusikkoina, tanssijoina, ammatti-itkijöinä ja papittarina. Luku- ja
kirjoitustaitoa vaativat hallinnon virat olivat auki vain miehille, vaikka
monet korkeasäätyiset naiset saattoivat kuitenkin avustaa miehiään
hallinnollisissa tehtävissä.
Poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen valta
keskittyi muinaisessa Egyptissä hallitsijalle, joka oli sekä ylimmän maallisen
vallan käyttäjä että uskonnon ylipappi. Kun faraota palvottiin jumalana,
palvonnan kohteena oli hänen Ka-sielunsa, hänen sisällään piilevä jumalallinen
voima. Egyptiläiset uskoivat maailman jakautuneen jumalten hallitsemaan
makrokosmokseen ja faraon hallitsemaan maalliseen mikrokosmokseen, joiden
välillä vallitsi eräänlainen avunantosopimus. Ihmisten tehtävänä oli palvella
jumalia ja faraota maallisessa elämässään, ja vastapalveluksena jumalat
antoivat Niilin tulvia ja tuoda mukanaan runsaat sadot, jotka takasivat
egyptiläisten hyvinvoinnin. Maanpäällinen elämä oli vain lyhyt vaihe, ja
ikuinen elämä onnellisessa Ialun maassa oli elämän päämäärä. Maallisten
muistomerkkien jättäminen oli tärkeää, koska elämä tuonpuoleisessa ilman
aineellista kehoa tao kehon vastaavaa kuvaa oli mahdotonta. He uskoivat sielun
voivan käydä vierailulla muistomerkeissä ja rituaalisesti oikein balsamoidussa
ruumiissa. Köyhät kansalaiset saattoivat kaiverruttaa nimensä kiveen, varakkaammilla
oli mahdollisuus veistään itsestään patsaita ja antaa ruumiinsa
balsamoitavaksi. Kaikkien rikkaimmat rakensivat valtavia hautamuistomerkkejä
sekä itselleen että palvomilleen jumalille. Näin syntyivät pyramidit, joita
alettiin rakentaa vanhan valtakunnan
aikaan n 2686-2160 eKr. Hatsepesutin aikaan kehittyi monumenttirakentamisen
perinne esimerkkinä Deir el Bahris.
Tähtitieteellisellä erityistiedolla oli merkitystä niin
uskonnollissa elämässä kuin maan hallinnossa. Sen avulla egyptiläiset
säätelivät koko yhteiskunnan toimintaa. Tietoa taivaankappaleiden liikkeistä
tarvittiin ennen kaikkea ajan määrittämiseen ja kalentereiden laatimiseen.
Kalentereiden pohjalta papit pystyivät kertomaan kansalle, milloin
uskonnollisia juhlapyhiä tuli viettää, milloin uhrata tietylle tähtikuviolle
eläimiä ja milloin joki vaati oman uhrinsa.
Lääketiede kehittyi, kun egyptiläiset uskoivat, että
matka tuonpuoleiseen oli pitkä, ja ihmiset tarvitsivat myös ruumiinsa matkalla
manalaan. Muumio oli paikka, jossa sielu saattoi käydä vierailulla. Ihmisruumis
opittiin tuntemaan sitä balsamoidessa. Heillä oli lääke silmätrakoomalle
(silmän tulehdus, joka johtaa sokeuteen). He osasivat hoitaa mm hengitysteiden-
ja virtsatiehyiden sairauksia, luun murtumia, pahoja palovammoja, hyönteisten
puremia… Muinaisilta egyptiläisiltä on säilynyt lukuisa papyruksia, joissa
kuvataan yksityiskohtaiesti erilaisten sairauksien oireita ja ehdotetaan niihin
hoitoja.
Sanaa kätilö ei ole löytynyt papyruksista. Vanhan
valtakunnan ajalta 2400 –luvulla eKr on mainintoja naislääkäreistä kuten rouva
Psetis, naislääkäreiden työnjohtaja. Myös Hatsepsut oli saanut oppia
lääketieteestä ja kasvien parantavasta vaikutuksesta.
Jumala Heka ja jumalatar Serquet liitettiin erityisesti
parantaviin maagisiin voimiin.
Kirjoitettua tietoa löytyi mm Hatsepsutin läheisimmän
neuvonantajan, visiiri Senmutin hautakammiosta. Hatsepsutin järjestämästä
tutkimusmatkasta Puntin maahan kuvataan alkujärjestelyistä aina kotiin
paluuseen asti (Eritrea tai Somalia) terassitemppelin korkokuvissa. Puntin maa
oli tunnettu Mirhastaan, mutta sieltä tuotiin norsunluuta, eebenpuuta, hennaa,
paviaaneja, marakatteja, vinttikoiria, leopardinnahkoja, orjia ja heidän
lapsiaan.
Helena Kauppinen